perjantai 20. marraskuuta 2009

Poimin nämäkin mukaani tänne uudempaan blogiini - eli joskus synkkinä hetkinä olen kirjoittanut tällaista(kin) ja löysin siivotessani vanhan, kuluneen vihkon, jossa sydämeni tuotoksia oli - taisi olla vaikiaa rakkautta....

Sydämessäni on suuri haava

- paikkauksen jälkeenkin se irvistelee;

ja sydäntäni jomottaa.

Särkylääkkeeksi rakkautta, lääkäri sanoo

mutta miten uusi rakkaus

voi paikka-aineena toimia

- pitäisikö ostaa uusi sydän,

erikoistarjouksessa vain tänään,

alesydän aleihmiselle

- toimivuutta ei taata!

­­­**************

Syksyn viimassa vapisen

kuin lehti puusta irrottaudun menneestä,

mutta olenko ehyt persoona

ilman menneisyyttä,

vain puolikas ihmisyyttä?

Se selviää myöhemmin - ja päästän irti

Katso syksyn lehtien värikirjoa

elämä itsessään on kuin kirjava räsymatto,

kuteet väliin sekaisin….

Ei kommentteja: